Loma oli mahtava, sen pidempiä selittelyjä.
Nyt vaan vituttaa armottomasti.

Mä uskon nykyään enemmän Jumalaan, kun ennen, ja Hän varmaan repii hiuksiaan päästään, kun mä en osaa lopettaa kiroilua -.-
ärsyttää.

Nyt kun porukat on kotona mun hermot on tavallista kireemmällä. Mä inhoon olla kotona.
Varsinki ku äiti kyylää koko ajan mun selän takana.
kyylää tietokonetta ja mun mesekeskusteluja. sit sen pitää siivota koko ajan.
meil ei oo mattojakaan kun sen on pitäny neki pestä

Jos Jumala olet siellä , ja kuuntelet mua nyt nii auta mua, vie porukat ainaki viikonlopuksi pois mun vaivoista ja anna mun ja mun kavereiden olla rauhassa!

Tässä kaksi erityisen ihanaa, surullista, totuudenmukaista biisiä<3

Ei tunne pysy pitkään.. Ei helvetti mä itken! Mä en ikinä löydä ketään! Mua ei ikinä kukaan rakasta, oon ihan paska.

Mä haluisin nyt vaan niiiiiin paljon tupakkaa. Mä itken koska mulla ei ole tupakkaa. Mä itken koska mä haluun vetää perskännit, eikä mulla oo viinaa. Mä itken kun mua sattuu niin paljon.
Mä oksensin taas.
Puolet ruuasta tuli pihalle. Mä itken, koska mua vituttaa. Mä en pystynyt lopettamaan oksentamista.

Vastaan tähän kaikille kommentoijille, jotka ovat kommentoineet ilman kotisivua (:

Eli kiitos näin aluksi kommenteista.
En ole hakemassa apua. Olen miettinyt asioita (uskokaa tai älkää, mökillä on aikaa miettiä!) ja olen päätynyt lopputulokseen ilman anoreksiaa.
Mä haluan olla hoikka/normaalipainoinen/normaalikroppainen, mutta en anorektisen laiha.

Mä haluan uskoa siihen, että vielä joku päivä tapaan miehen/jätkän, joka tykkää kokonaisuuden lisäksi mun alleista, löllyvistä reisistä, tai mun mahasta.

Mä söin tänään tosi paljon, mut en jaksa välittää. Eilen pyöräilin 14 km ja tänään 15 min paikkakunnan uimarannalle. En uinut, mutta juoruiltiin kaverin kans (;
Vkonloppuna on varmaankin tiedossa hieman ryyppäystä ja sosiaalista kanssakäymistä ystävien kans ;D (hah, oli pakko laittaa noin x'D)

Meen katsomaan South Parkia, morjens<3

Itkin ihan himona! Vaikka olikin Sims -pelistä tehty versio, mutta aivan mahtava, näytti surun omaisten ympärillä :<

Mun tulevalla poikaystävällä täytyy olla Rob Bourdonin hiukset<3 ei vitsi, siks tykkään siitä Given up -videostaki, kun Bourdonin hiukset vilkkuu siellä rumpujen takana ^^ <3


Awh<3

Moikka, pitkästä aikaa..
Oon vähän mökkeillyt enkä ole päässyt koneen ääreen.

Ei oikein jaksaisi nyt kirjoittaa.. Ei ole oikein aihetta.
Piti vain antaa teille merkki, että oon elossa :D

Mut joo..

Tänään paino 58. Tavoitepaino siis 55 ja siitä alaspäin aina 49 asti, mutta ei alemmas.
Lisäksi runsas kiinteytys! Kaikki paikat roikkuu...

Mun peruskulutun on tän mukaan n. 1791 kcal / pvä.
Joten saan syödä niin paljon lihomatta.

Hmm.. Kalorilaskurin mukaan mun peruskulutus kuitenki on 1593 kcal.
Se taitaa olla tarkempi, kun sain syöttää tarkasti iän, pituuden ja painon.

Nyt tuli myös kirjautua sinne (:
Nyt pystyn kattoon kaikkia syömiäni ruokia ja seuraamaan kaloritilannetta.
Laitoin päivittäiseksi kalorisaanniksi max. 1200 kcal.
Oon syöny jo 265 kcal... -.-'

Mut joo, meenpä tästä tekeen jotain.. On ihan hirveen tylsää kun vaan sataa :/ en pääse lenkillekään..

This WILL BE my thinspiration!

Mä haluan anoreksian.
Pahemmin kuin koskaan aiemmin. Pojat tykkää hoikasta ja nätistä.
Mä en ole kaunis, enkä hoikka.
Jos musta tulee hoikka, musta tulee myös nätti<3

Katoin tänään uusintana ihan ensimmäisen Skins -jakson. Tykästyin<3
Varsinkin kun tänään oli aiheena Cassien (Hannah Murray) anoreksia tai muu syömishäiriö.
Hannah on tosi laiha oikeastikin, ja ihannoin häntä..
Mä haluan samanlaiseksi..


Mä aattelin, että jos pääsen aikasin ylös huomenna, niin poljen ainakin yhden tunnin kuntopyörällä. Jos jaksan ja mua innostaa, niin kaksikin tuntia käy.
Tässä myös toivottavasti toteutuva ruokalista:

Aamupala: ananasta, vettä, salaatinlehtiä (puuro?)
Lounas: vettä.. ja ehkä tomaattikeittoa
Välipala: ananasta
Päivällinen: tomaattikeittoa, ravintolisä (kalcium, d- ja c-vitamiinit, magnesium..) ja vettä
Iltapala: vettä, ananasta..

En kuitenkaan pysy suunnitelmassa. Koko illan mässäsin nytkin ja itkettää hirveästi!
Musta tuntuu niin paskalta, kun en pysty edes syömistäni hallitsemaan! Ainut mitä oikeesti voisin hallita!
Itkettää ihan helvetisti..

Ehkä menkatkin ajaa tunteellisuutta, mutta en tiedä. Oon kyllä ihan muutenkin masentunut. Mä vaan yritän hirveästi esittää pirteää, iloista ja onnellista. Se onnistuu pakon edessä, toisten ihmisten edessä. Mutta omien silmien alla, annan palaa. En anna mitään itselleni anteeksi.
Oksennan ja vaikka raavin itseäni, ellei muu auta.

Miten voi vihata itseään näin paljon!! Mulla ei ole edes oikeutta olla masentunut, tai olla oikeutta vihata itseäni. Ei mulle ole tehty mitään väärää, paitsi syrjitty koko ikä.. Mulla ei ole ikinä ollut oikeasti mun puolella olevia ystäviä.
Ala-asteen ystäväni (nykyinen kaverini) oli aina mun kanssa, mutta kun eräs suositumpi pyysi häntä heidän mukaansa, hän lähti. Tämä kaveri, E, ei tullut luokalleni lukiossa, vaan jäi tämän suositun, J, kanssa toiselle luokalle, kuin mä. Silloin itketti, ja kyllä itkin ja masennuin.
Lukio tuntui paskalta tällaisen uutisen kuultuaan.
Niin se olikin.

Löysin uuden kaverin, tutun, R:n, josta luulin saavani ystävän.
En löytänyt.
Hän kerjäsi vain omaa etuaan ja tukki mukaan joka paikkaan mihin mä menin.
Lisäksi se haukkuu mua. Pikkujutuilla, kuin esim. hän näkee vaikkapa apinan kuvan, sen pitää sanoa: "Kato ***** ihan sun näkönen!! HAHHAHHAA".
...
Hauskaa..

Tosiaan, munhan kustannuksella saa nauraa. Mähän en välitä..
Enpä.
Ehkä nekin jo näkee sen, etten elä kauaa. Silloin mulla ei olekaan niin väliä.
"Antaa kuolla häpeään ja ahdinkoon, mitäs sillä väliä", ne sanovat ja kääntävät pois päänsä, kun huomaavat minun tulevan huoneeseen.
"Siinäpähän kuolee, ei sitä ole ennenkään kukaan huolinut, ei sitä huomaa poissaolevaksi", he jatkavat.

Näin se on. Elämä vs. Kuolema. Kuolema voittaa 6-0.

Mulla on varmaan ongelmia tuon nukkumisen kanssa nyt...
Mä valvoin ennen tämän yön yöunia 29 tuntia yhteen menoon, eikä mua väsyttäny vielä nukkumaankaan mennessä.. Mä menin kuitenkin jo klo. 21 nukkumaan, ja nukahdinkin melkein heti. Mutta herään ensimmäisen kerran jo klo.4, vaikka mikään ei herättänyt. Seuraavan kerran heräsin puoli 7. Tälläkään kertaa mikään ei herättänyt.. Mä vain heräsin..
Mua pelottaa hieman, sillä yleensä nukun 12 tuntiakin helposti putkeen, vaikka heräämättä, jos oon oikein väsynyt. Ja luulis, että 29 tunnin jatkuva hereilläolo saa väsyneeksi..?
Tuolla tavalla pitäisi nukkua melkein toinen vuorokausi putkeen.

Eilen oli sitten ukkonen. Pelkäsin helvetisti! Tuuli yltyi myrskyksi asti, puut taittuivat melkein kaksinkerroin! Sitten ei satanut vettä - satoi isoja rakeita (tai no isoja ja isoja, ainakin sellaisia marmorikuulan kokoisia..) ja ne paiskasivat ikkunaa melkein 10 minuuttia. Sen lisäksi jyrähteli ja salamoi.
Mulla oli sydän kurkussa ja se jyskytti tosi pahasti.
Onneksi se ilma meni nopeasti ohi ja meni kauemmaksi. Sain katsottua Gossip Girlin.. ;>

Oli hyvä jakso, pakko myöntää. Tuli itkettyäkin, jälleen, mikä ei kylläkään ollut yllätys.
Chuck sai omaan nilkkaansa, kun kertoi Gossip Girlille tällaisen juorun! Mutta olis se saanut olla mukavampi Blairille! Oikee nilkki! Piti vaan päästä pukille ja sitte Blair ei enää kiinnostanutkaan. No, miehistä ymmärtää kyllä.
Ihana juttu, että Serena lupasi tukea Blairia, vaikka tämä oli kokenut kaikenlaista kohtelua sinäkin päivänä. Saa nähdä, mitä ensi jaksossa tapahtuu.

En tiedä, mitä tässäkään videossa tapahtuu, näyttää ehkä hieman vaahtokarkilta..?

Tän yön unisaldo : nolla tuntia, nolla mitään! En ole mennyt nukkumaan kertaakaan, en ole edes torkkunut! Olen tavallista energisempi nyt, kuin ennemmin!
Aioin mennä seitsemältä nukkumaan, mutta työmiehet tulivat tasoittamaan pihamme uutta asfalttia varten. Koko talo tärisi ja unet jäi saamatta.

Katsoin aikani kuluksi sitten Aamiainen Tiffanylla -elokuvan. Ooh, se on niin ihana!<3 Aina kun kuulen Henry Mancinin kappaleen Moon river, tulee tämä elokuva mieleen :>
Ihana leffa, ihana aamu!
Huomenta tosiaan vain kaikille!

Kävin äsken aamusuihkussa ja nyt on ihanan virkeä olo. Pitäisi jossain vaiheessa päästä lähtemään kirjastoon ja kauppaankin, vaikka kauppaan ei yhtään tekisi mieli.
Nyt on olo semmoinen, että voisin ostaa vain kaikkea terveellistä. En mitään suklaata, karkkia tai jäätelöä. Vain ihania hedelmiä! Viimeksi en pystynyt ostamaan kaikkea terveellistä, mutta nyt aion. Jos pääsen sinne asti. Kirjastossa mun täytyy jokatapauksessa käydä.
Palautan Häräntappoaseen :> se oli aika mielenkiintonen kirja, täytyy sanoa.. Mutta tykkäsin joo, loppuratkaisu ei ollut kylläkään ihan se, mitä odotin.
Kertun ja Alpon olisi pitänyt mennä yhteen ja elää elämänsä loppuun asti yhdessä.</3

Nyt taas mennään!

ps. Ooh, Prätkähiiret tulee Subilta! ^^ Vinski oli lapsuudenihastukseni :D kuten oli Nuuskamuikkunenkin.. -.- nolostus..

Taas on tosi hyvä fiilis, ei viel edes väsytä..! Tai no ehkä vähän, niin vähän ettei sitä edes huomaa :>
Harmi, olen oksentanut taas tosi monta kertaa. Mun pitäisi saada pidettyä vaikka päivä tai pari sellaisia päiviä, etten oksentaisi ollenkaan.
Silloin ketju katkeaa ja en enää oksentaisi niin usein.
Sitten vaan pitää syödä vähän ja juoda paljon vettä.
Oksentaessakin menettää hirveästi nesteitä..

Aa, tykkään tosi paljon Ashlee Simpsonista! Tällä hetkellä soi Pieces of me -biisi, jossa on mielestäni kaikkein paras musiikkivideo. Ihanat ne Ashleen hiukset siinä<3
*kateellinen*



Nyt tulee tosi pinnallista tekstiä, mut oon jotenkin niin hyper-super-päällä, etten jaksa keskittyä nyt mitenkään erityisen syvällisesti mihinkään!
Action!
Pitäisköhän lähtee pihalle?? Ää, lenkille!

Voi, mä en viitsi olla nyt täällä ärsyttämässä teitä.
Tää nikotiininalainen tyttö lähtee tästä nyt muualle riehumaan!

Huh! Meinasin äsken saada sydänkohtauksen!
Yhtäkkiä valot pimenee muutamaksi sekunniksi, radio sammuu, tv hiljenee ja tietokoneen (niin sanottu) varageneraattori (josta tulee sähkökatkoksen ajan virtaa koneeseen) alkoi piipata.
Helvetti kun meinasin kusta housuun ja saada jonkun kohtauksen. Nyt yritän hengitellä rauhallisesti, vaikka vaikealta se tuntuu.

Vitsi jos yöksi tulee ukonilma. Sama tilanne taas kuin eilenkin. Pelkään.
Onneksi on mp3 -soitin, josta voi kuunnella sähköjen mentyä musiikkia. Pelkään hiljaisuutta. Se on kaameinta. Ja se varsinkin, jos kesken sitä kuuluu jotain muuta.
Kaikki räsähdykset ja kolinat pelottavat.. Ehkä olen vain hermoheikko, mutta säikähdän pirusti, jos yhtäkkiä kuuluu jotain outoja ääniä..


Vitsi katoin sen Stepfordin naiset nyt kun se tuli kolmoselta. Jollakin lailla raivostuttava leffa! Tuollaisiahan miehet ovat! Haluavat itse olla niitä, jotka saavat määrätä naisten elämästä, Jumalia! Muuttaa naisen hiljaiseksi seksikoneeksi, joka tekee kaiken heidän puolestaan, kun miehet itse juhlivat jollakin kerhotalolla.
Paras kohta elokuvasta oli se, kun tajusin, ettei Nicole Kidman ollutkaan ollut robotti. Ja varsinkin, kun hänen miehensä ei ollutkaan voinut muuttaa häntä sellaiseksi.
Ja se, kun naiset laittoivat miehet tekemään sen työn, mitä he olivat aina tehneet.

Voisi tänään mennä aikasemmin nukkumaan.. Tai sitten vain aamulla herätä aikasemmin.
Mutta ei väsytä.. Voisi taas valvoa kuuteen asti.
Oon selvästi yöihminen.

Unohdin kertoa viime yöstä, kun olin siinä viiden-kuuden aikaan meidän kerrostalomme katolla. Kyllä, aika spontaania. Siellä oli niin ihanaa! Olin t-paidalla ja lökäpöksyillä talomme katolla, katse ylöspäin luotuna ja kädet sivuilla. Ja satoi kaatamalla vettä.
Mä nautin siitä hetkestä. Autoja meni muutama aina siinä, ne varmaan aatteli, että haudon itsemurhaa, kun siellä seisoskelin :D mutta siinäpähän luuli, mä nautin siitä hetkestä.
Siinä seistessä tuli melkein pieni olo. Maailma pyörii eteenpäin, olit sä siinä tai et.

Lisäksi mulle tuli sellainen olo, että ajan pysähtyminen on mahdollista. Siinä mä vaan seison, keskellä kaupunkia talomme katolla, välittämättä muista. Seison vain kädet sivuilla, meikit valuen silmistä, hymyillen!
Silloin vain satoi, ainut todiste siitä, että aikakin valui eteenpäin.
Eikä edes tehnyt mieli oksentaa tai vetää tupakkaa, teki vaan mieli seistä siinä. Kun en enää jaksanut seistä niin siirryin istumaan.

Istuin siinä niin kauan, että aloin täristä, kylmästä. Menin sisälle, laitoin lämpöisen hupparin päälle ja katsoin itseäni peilistä. Melkein tykkäsin itestäni!
Meikit valui, hiukset meni päätä myöten ja mä melkein hymyilin itelleni.
Outo tunne.

Pitäisi oppia olemaan vaan rauhallinen, kaiken suhteen, vastoinkäymisten kohdatessa.
Esimerkiksi eilen, kun pelkäsin sen kaverin pelin takia, vaikka en ollut edes katsonut koko huoneestani. Tänään (köh, kun heräsin siinä neljän maissa ..) vähän siistin paikkoja, niin johan se pelikin löytyi! Pitäis vaan oppia pitämään paikat siistinä.

Nyt on aika tyhjä olo. En jaksais kirjoittaa mitään. Mua oksettaa taas, kun söin sitä tomaattikeittoa (ja äsken käväisinkin oksentamassa..). En tiiä, taidan tulla immuuniksi oksentamiselle. Jos saan kerran oksennettua, niin mun on oksennettava toisenkin kerran, kun tulee niin paha olo. Ruoka ikäänkuin pyrkii musta ulos.
Jos syön jotain niin hetken päästä tulee erittäin huono olo ja kaikki tulee ulos. Jos vain jäisin tuohon veden juontiin, kaikki olis ehkä sitten hyvin. Mua ei oksettaisi, enkä lihoisikaan.

Huomenna pitää käydä taas kaupassa.. Alkaa ruoka loppumaan (hyvä kun ensin puhun syömättömyydestä ja seuraavan kerran jo puhun ruuan ostamisesta)..
Pitää ostaa lisää lähdevettä, mä en pysty meidän kerrostalon hanavettä juomaan. Se alkaa turvottaa hirveästi ja sitten mulla tulee pää kipeäksi.. En tiedä mikä siinä on, ehkä vain luulotautia, mutta kuitenkin jotain. Ehkä sekin liittyy näihin vaivoihin, että veteen sekoitetaan puhdistamiseksi jotain klooria tai .. öö .. en nyt muista mikä se toinen oli.. se taisi olla kalkkia..? Onkohan sitä edes mahdollista lisätä veteen, vielä niin, että ihmiset juovat sitä?

Kuuntelen taas vaihteeksi musiikkia. Se rauhoittaa mieltä. Mutta en tykkää kuunnella sitä koneella. Tykkäisin enemmän, jos lempikappaleeni tulisi vaikka radiosta.
Se oli pienenä aina ihanaa, kun oli justiin saanut oman radio-cd-soittimen, jossa oli kasettisoitinkin (se on itseasiassa vieläkin mulla se sama soitin). Kun kuunteli radiota ja sieltä tuli joku lempikappale, kuten Daruden Sandstorm, ja sen sai vielä nauhoitettua kasetillekin, niin se oli maailman mahtavin tunne.
Sitä kasettia tuli kuunneltua sitten niin paljon, että se meni melkein puhki. Mutta sitten ostettiin uusi kasetti ja nauhoitettiin se täyteen samoja biisejä.

Nykyään ei vain enää myidä tyhjiä kasetteja. Nykyään on vain poltettavat cd:t ja cd-soittimet. Yhtä asiaa nämä soitinten tekijät eivät ole keksineet - sellaista cd-soitinta, joihin voi nauhoittaa radiosta kappaleita.
Vai olenko jälkeenjäänyt tässä kehityksessä, että sellainen on jo keksitty?

Kuitenkin, tämänhetkinen uusi biisi, jonka kuuntelin ensimmäisen kerran vasta ihan äskettäin.

Tää vaan alkaa aina naurattaan.. :DD

Aa, nyt haluisin, että olis valoisaa, mä pääsisin makoileen sänkyyn kuunteleen sateen ropinaa. Ainakin pihalla satoi äsken. Mutta ei onneks ukkosta, se olis pelottavaa ja hirveetä.

Huomasin just, että oon hukannu mun ystävän Sims2 -pelin.. Vittu saan hermoromahduksen ja stressin nyt kun huomasin sen kadonneen.
Ei oo ainakaan voinu kukaan pölliä, kun ei ole kukaan käyny kyläskään.
Mahaan sattuu, eli jännitän jo sitä, jos se ei löydykään. En oo vielä ettiny koko kämpää läpi, sillä sen pitäisi olla mun huoneessa (joka kylläkin on kuin pyörremyrskyn jäljiltä..).
No niin, huomenna käännän huoneeni ympäri ja etin sen pelin.
Kaveri tappaa mut, se on sen ainut Sims -peli.

Pelkään ukkosta. Se on tulossa jo.. Mä en uskalla mennä ulos, kuuntelemaan onko se tulossa. Mä pelkään jo etukäteen sitä, jos ukkonen vie sähköt. Pelkään pimeää ja sitä on ilman valoja.
Ää, en tiiä mitä teen. En jaksaisi kuitenkaan pelätä, en sitten yhtään! Mut kuitenkin se pelko hiipii takaraivosta esille..

Mulla on tavaton halu kirjoittaa nyt. En tiedä mistä kirjoittaisin, mutta pakko olisi. Mä haluan kirjoittaa. Ja mä tykkään kirjoittaa. Jo pienenä mä kirjottelin mummun kirjotuskoneella tarinoita pienestä leppäkertusta, joka lähti välillä aina matkoille.
Milloin hän meni kaupunkiin, ja milloin taas maaseudulle. Voisin vieläkin kirjoittaa niitä, en vain muista leppäkertun nimeä. Tarinan kirjoitettuani taiteilin vesiväreillä tarinan aiheeseen sopivan kannen. "Maaseudulla" -satuun piirsin järvimaiseman koivuineen ja "Kaupungissa" -tarinaan kaupunkimaiseman (yllättävää..).

Vanhemmaksi tullessani, eli ala-asteella ollessani (tosi vanha olinkin..), ehkä neljännellä tai viidennellä, aloin kirjoittaa oman elämäni pohjalta satuja, joihin liittyi unelmiani ja toiveitani. Niitä en enää näyttänyt kenellekään.
Kirjoitin tavattomat pätkät siitä, kuinka laihdutin itseni kesän aikana laihaksi ja kauniiksi, kuinka syksyllä kouluun palatessani kuuluisin yhtäkkiä suosittujen jengiin ja saisin poikaystävän. Mielestäni ei ihan nelosluokkalaisen tarinoita. Laihduttamista ja poikakavereita..

Yläasteella jatkoin samaa rataa. Nyt suosittujen jengiin liittymisen ja poikakaverin lisäksi tuli pussailu, bileet ja ryyppäys. Sitä kai kaipasin, kun en koskaan saanut kokea niitä. En siis vieläkään.
Mä olin jo silloin ihastunu tosi suosittuun ja ihanaan jätkään, jota vieläkin melkeinpä rakastan, vaikka kuinka oon yrittäny jättää sen mielestäni. Se soittaa kitaraa bändissä ja oon heikkona rokkareihin<3 kuitenkin, aloin kirjoittaa "satua" meistä. Siihen kuului myös laihdutus, siirtyminen suosittujen joukkoon ja ensikohtaaminen ihastukseni kanssa. Se oli romanttinen ja ihana, kuten saduilla oli tapana.

Sitä jatkuu vieläkin. Koulussa kirjoitan huonoja tekstejä. Tylsiä, asiaankuulumatonta. Lähinnä meidän pitää kirjoittaa asiateksteistä referointeja ja kuvaavia kirjoituksia.
Mä tykkään kirjoittaa pinnallisesti, jossa on pikkasen syvällisiä juttuja.

Mutta nythän mä kirjoitin!! ^^ ihanaa, musta tuntuu aina kivalta toteuttaa itteeni! :>
Niin kirjoittamisessa, kuin piirtämisessä (kuvis) ja musiikissa (musan tunnit on aivan ihania).
Pitää katsoa jos saan vaikka inspiksen kirjoittaa vielä lisää yön kuluessa.

Kyl sen arvas, että Ani voittaa tuon Huippumalli Haussa -sarjan. Tosi hyvä valinta, tykkäsin tosi paljon Anista ; oma tyyli, upee vartalo ja kasvot (kateellinen!). Ne sen kuvat nuoruudesta oli ihan muuta, kuin Ani oli nyt, siinä tuomareiden edessä! Se oli punkkari, ja nyt se oli erittäin naisellinen ja melkeinpä voin sanoa, että glamourikas.
Voitto meni ihan oikeelle ihmiselle. Darina oli ehkä liian tavallinen, ei se ehkä olis menestyny. Paitsi olihan sen Mallikoulun Suvikin aika tavallisen näköinen ja se on famous ulkomaillakin!
Mutta voitto meni Anille, onnea hänelle!



Mä oon ollu tän päivän kokonaan sisällä..
En viittiny yöllä mennä sinne kävelyllekään. Asun ihan keskustassa, eikä tiedä vaikka olisi, kiitos lauantai-illan, tullut juoppojakin vastaan..
Ehkä tänä yönä, kun suurin osa asukkaista on menossa aamulla töihin, ne tuskin valvoo enää ^^

Olin tänään hyvällä tuulella, sitten hetken päästä taas pahalla tuulella, nyt oon aika neutraali, ehkä. Vähän tälläsiä mielialahäiriöitä :D
Mulla tuli yhtäkkiä niin leffafiilis, että halusin mennä rankkasateeseen mekolla ja sukilla.
Ei satanut, joten menin suihkuun vaatteet päällä! Spontaania!
Sitten kuivasin pahimmat vedet pois ja menin kylpytakki päällä parvekeelle aurinkoon. Oli niin hyvä fiilis.

Nyt siirryn katsomaan Mami hoitaa -leffaa neloselta!

Tosiaan pääsin ylös perseeltäni, ja lähin sinne kauppaan. Ostin sitä tomaattikeittoa, lähdevettä, sitruunaa, ananasta ja semmonen jugurtti-marjamysli juttu, se on tosi hyvää eikä siinä siltikään oo paljon kaloreita.
Söin sitä keittoa, ja sitä jäi huomiseksikin, vettäkin jäi. Ananakset syön huomenna mansikoiden kanssa ja sen jugurttijutunkin söin jo.

Laitoin yhden sitruunan mehun hiuksiini, ja ette usko, mutta melkein musta hiuspehkoni vaaleni hieman! Uskoinkin, ettei yksi kerta riitä. Mutta hiukset vaaleni sen verran, että niistä kuultaa oma värini, eli vaalean- / kullan- ruskea.
Huomenna vaan uusi satsi päähän, jos vain aurinko paistaa.
Olin kyllä palanut jo mahasta ja kaulasta, mut otetaan sitte selkäpuolelle aurinkoo..

Huoh, söin tunti tai pari sitten semmosen valmisruoka-aterian, kirjolohikiusauksen, ja mulle tuli tosi paha olo siitä. Oksensin melkein 10-15 minuuttia pienin väliajoin (onneksi, ettei jääny mitään sisälle..).
En tiiä mikä iski, joko omantunnontuskat syömisestä, tai sitte joku siinä ruuas tai molemmat..

Kävin taas röökilläki.. Se on oikeesti tosi paska tapa, mut se vie kivasti nälän tunteen. Ja sen jälkeen pystyy jänkkäämään purkkaakin.

Vitsi jos viittis, niin vois mennä yöllä lenkille! Se houkuttelee mua. Kolmen jälkeen, kun aurinko on jo nousemaan päin. Ehkä pientä sumua/usvaa peltojen päällä, ei yhtään autoa tai jalankulkijaa liikenteessä. Vain mä ja luonto.
Rakastan luontoa. Sen kauneutta, ääniä, tuoksua varsinkin!!<3
Olen myös pienoinen luonnonsuojelija, ja rakastan eläimiä. Tuottaa jonkinlaista tuskaa tappaa hyttynenkin, varsinkin, jos se ei liiskaannukaan kunnolla, vaan jää kitumaan -.-'
(Nyt jotkut lukijat pitää mua hulluna sekopäänä, mut sellanen mä ehkä oonkin ^^ hyvällä tapaa, tosin.)

Nyt mä voisin jatkaa nelosen elokuvan katselua (ihan hauska joo..) ja sitte mennä vielä parvekkeelle haisteleen luonnon tuoksua (: kun vielä vaan sataisi, silloin luonto pääsee kauneimmilleen, se ikään kuin puhdistautuu.
Nojoo, ehkä analysoin kaikkea toisella kertaa, kyllästytte vielä mun selityksiin ;>